Heipä Hei jälleen!

Vuoden ekat viralliset kisat lähenee uhkaavasti! Enää noin viisi päivää siihen hetkeen, kun saavun Jaanan pihaan tulevana lauantai aamuna hyvin varhain. Näen taas Emilian pakkaamassa rottiaan autoon ja Jaana yrittää pitää listaa, että kaikki mahtuvat ja ovat myös mukana, kun on lähdön aika. Matkaa tulee kertymään monta sataa kilometriä, sillä lähdemme pakettiautolla matkaan kohti Littoista. Littoinen sijaitsee lähellä Turkua, joten lähdemme hyvin varhain ja palaamme ilta myöhään takaisin kotiin. Alkaa jo nytten jännittää tuo matka. Multa lähtee vain yksi nuori naaras gerbu pet luokkaan kisaamaan rop sijoista ja sitten valtaosa tästä konkkaronkasta tulee kisaamaan virallisissa. 9 gerbiiliä(eli 6 boksillista) oli ilmoitettuna, joten kotiin jäävät vain vauvat ja vanhukset sekä odottavat emot. Näyttelyihin on tulossa Ruotsista kaksi tuomaria ja odotan innolla heidän tapaamistaan. Harkitsen vielä, josko menisin sihteeriksi jommalle kummalle, mutta en uskaltanut vielä luvata mitään, ettei iske viikon kestävä kramppikuume. :D Kysyin myöskin, että olisiko jommalla kummalla mahdollisuutta tarjota tai tuoda blue gerbiilejä tai dilute geenisiä blackejä mulle. Vielä ei ole kuulunut mitään ja pahasti pelkään, etteipä taida tähän hätään olla sopivia yksilöitä mulle asti, mutta katsellaan...

Joku tarkka silmäinen varmaan huomasikin, että totesin tuossa aijemmin:"..kotiin jäävät vain vauvat..." Aivan oikein! Meille siunaantui vihdoin ja viimein kauan odotettu D -poikue perjantaina 5.maaliskuuta!! :D Olen ollut yhtä hymyä viimeisen viikon ja kyllä ihmiset ovat kummastelleet, että mitä mulle on tapahtunut. heh. Poikasia tosiaan syntyi enemmän kuin kaksi, kuten arvelinkin. Pesästä löytyi viisi poikasta, joista yksi vaikutti ensin, ettei jäisi eloon. Poikanen oli hyvin pieni(kolme kertaa pienempi kuin poikueen isoin!) ja kuivahko tapaus, joka kasvoi paljon hitaammin kuin kaikki muut. Olisi voinut luulla, että poikasella oli yli viikon ikäero toisiin, niin erilaisilta ne näyttivät. Poikanen kuitenkin selviytyi, mutta kehitys on hitaampaa kuin toisilla. Nyt 9vrk iässä toisilla on jo selvä karvapeite ja kokoa, mutta tällä pienoisella on yhä kalju vartalo. Voiton puolella kuitenkin ollaan jo, joten enää ei pitäisi olla hätää, ellei reppana sitten sairastu 3 viikon iässä ja menetä liikaa voimiaan... 

Poikasista on jo usempi kuva fb sivullani, mutta tänne ne pääsevät vasta myöhemmin. Poikasista en ota varauksia ollenkaan, koska kaikille on jo suurin piirtein kodit tiedossa. Sukupuolia ja värejä vain jännättiin tiiviisti tämä ensimmäinen viikko ja nyt kaikki näyttäisi hyvin selvältä. :) Poikasissa on yksi lilac(tyttö?), joka varmaan jää kotiin emon kaveriksi, yksi black pied(poika?), joka lähtee uroksen omistajalle astutushyvitykseksi ja jonkun yksinäisen gerbun kämppikseksi, 2x blackiä(tyttö ja poika?), jotka molemmat ovat alustavasti varattuina ja yksi vaalea(poika?), jonka väriä ei olla vielä pystytty varmasti sanomaan. Puolen viikon ikäisenä turkki alkoi muuttua hopeahkoksi ja tummua muutaman asteen, joten kyseessä ei voi olla PEW(pink eyed white), kuten alussa luultiin. Poikanen saattaa olla joko dove tai sitten hyvin hyvin vaalea lilac. Varmaa on, että tyypille tulee punaiset silmät ja että se on vaaleampi kuin tämä varma lilac poikanen. Aikapa tuon sitten näyttää...

Meille on muuten saapunut naaras baldvin marsu poikasten toivossa kyläilemään. :) Naaras on sama marsu, jolla puoli vuotta sitten yritettiin saada poikasia meidän Laguksen kanssa. RedOne on erittäin kaunis, temperamenttinen, tarmokas, reipas, takaisin antava ja ylpeähkö, oman arvonsatunteva naaras. Väriltään se on golden dalmatian, mutta pilkkuja siltä ei löydy ollenkaan, joten on hieman värivirheellinen tapaus, jolta kuitenkin löytyy dalmatialaiselle ominaiset rubiinisilmät ja kasvoista komea tumma maski! ;) RedOne muuten paljastui meidän Watti marsun emoksi, joten nyt meillä on täällä marsujen uusio perhe koolla! :D RedOne asuu poikien häkissä Laguksen kanssa ja Watti pienemässä kanihäkissä, jonka Kata antoi lainaan. Häkit ovat vieretysten, joten marsut pääsevät pitkin häkin kylkeä näkemään ja kuulemaan toisensa. Kosketusyhteyskin on taattuna, mikä on hyvin hyvin tärkeää pikkuiselle watille, joka tykkää jatkuvasti pusutella ja putsata toisten korvia. :) Marsut ovat olleet useasti valvotusti lattialla vapaana ja kyllä noiden elämistä laumana onkin jännittävää seurata. Siinä ei auta muu kuin istua oikein alas sohvalle katsomaan, kun ne auseeraavat keskenään. Pojista on muuttunut kumman sosiaalisia tutun naaraan tulon jälkeen, mutta kyllä Laguksesta huomaa, että välistä tämmöinen riehuminen ja hömpöttäminen tyttöystävän kanssa on hyvin väsyttävää.

Vapaana ollessaan Lagus kipuaa syliini nukkumaan ja jättää Watin viihdyttämään emoaan siksi aikaa. Pojilla ei ole ollut yhtään nahisteluja(vapaana ollessaan) naaraasta. Niille tuntuu olevan hyvin selvää, että RedOne on korviaan myöten ihastunut vain ja ainoastaan Lagukseen, joka taas ei piittaa kilpailijoista pätkääkään. Watti on jo liki puoli vuotias, mutta yrittää silti kovasti päästä naaraan mahan alle nisälle, kun silmä välttää... RedOne teki kyllä salaman nopeasti tähän käytökseen muutoksen. Se ei siedä yhtään Watin temppuilua ja kummasti se on vähentynytkin. Watin on turha edes lähestyä emoaan uhoavasti tai määräilevästi, sillä emo ottaa heti luulot pois ja karhaa jälkikasvunsa hetkellisesti sivummalle. Tämähän ei passaa meidän herkälle pikku pojalle sitten mitenkään, vaan tämä ulajaa ja nöyristelee niin kauan, että saa taas tulla pötköttämään emon ja Laguksen viereen kyljelleen.

Lagus ei tunnu komentavan kumpaakaan, eikä puutu juuri mihinkään. Se vain seuraa ylpeänä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu ja sen käytös muuttuu aina RedOnen aikana ihan toisenlaiseksi. Ihme, että se välillä edes muistaa meitä ihmisiä! Lagus on naaraan läsnäollessa aina niin "rakastuneen" oloinen, että se vain makoilee naaraan vieressä päivät pitkät ja passaa tätä jatkuvasti. Välistä kuuluu, kun se oikein huokaisee tyytyväisen oloisena ja rapsuttelee kaunista ja ruttuista puolisoaan. Kaikki Lagukselle annetut herkkupalatkin päätyvät RedOnen pedille, joten naaraan lihomista pitää vähän tarkkailla. ;D Lagus on kerta kaikkiaan niin rasittava tuossa mielentilassa, että sitä tekisi välistä mieli paiskoa seinille, että se tekisi välistä edes jotain muuta tai ajattelisi itseään ja tarpeitaan. :DD heh.

Sitten se uutinen pitää nyt vielä toitottaa, että meille muutti vihdoin kauan etsitty gerbiili uros! Kerrankin onnistuin löytämään oikeanlaisen uroksen, jolla on tietyt ominaisuudet ja geenit. Poika on 1,5 -vuotias kookas, ison kaulurin omaava black pied "Peedro". Herrasmiehelle on heti tiedossa 2-4 naarasta meillä(pääasiassa siis odotellaan kuviollisia ja dilute -kantaja poikasia), joten alku kesä voi olla pojalla aikamoista vientiä. :P Uros on käytökseltään hyvin miellyttävä lemmikki! Todella helppo käsitellä, utelias ja reipas. Omaa tosiaan tuon hienon kaulurin lisäksi tosi kivan valkoisen ja paksun häntätupsun sekä aika tumman(mustan) pohjavärin. Onhan eläimen värissä toki puutteita(valkoisia irtokarvoja siellä täällä yms), mutta eipä sitä täydellistä gerbiiliä olekaan ja mielestäni tämä vastaa kyllä aika hyvin rotumääritelmää. :) Todella komea<3 Odotan innolla tämän vientiä tuonne la näyttelyyn, jossa annetaan virallinen mielipide eläimen kelpoisuudesta kasvatukseen yms.

Punnitsin tässä kuussa meidän urokset ja monen kohdalla painot olivat aika yllättävät! Bondia en saanut punnittua, koska se ei tahtonut millään pysyä paikoillaan ja puntarin luvut heittivät toisistaan minkä kerkesivät... :S Sen tulin kyllä päättäneeksi, että nyt en kyllä hetkeen osta/jätä uros poikasia itselle kotiin. Nämä seitsemän saavat kyllä piisata nyt ihan mainiosti hetkeksi aikaa. Kerrankin voin ylpeillä jollain... Koskaan kasvatukseni/gerbiiliharrastukseni aikana en ole törmännyt vastaaviin uroksiin. Tämmöistä kaartia saa oikein etsimällä etsiä! :D