Copyright
KUVIA JA TEKSTEJÄ EI SAA KOPIOIDA ILMAN MINUN LUPAANI! Sivut ovat minun tekeleitäni(sivut, kuvat ja tekstit) ja näin ollen kiellän kaiken materiaalin nyysimisen, mitään kuvista ja tiedoista ei luovuteta virtuaalikenneleihin/-talleihin/-hoitoloihin.
Minä
Olen Marica Toppari, 19-vuotias(21.6.-90) lapualainen. Yleissivistykseen kuuluu tietää missä historiarikas Lapuamme sijaitsee, mutta vinkkinä voin antaa Etelä-Pohjanmaan. :P Tosiaan asumme eläinlaumamme kanssa 26km Seinäjoesta pohjoiseen. Aloitin lukion syksyllä 2006 ja tarkoitus olisi valmistua ylioppilaaksi 2009 syksyllä. Syksyllä 2009 olisi myös tarkoitus aloittaa opinnot Kauhavan Pk -yrittäjyyden yksikössä. Vuonna 2010 opiskelupaikka siirtyy fyysisesti Seinäjoelle, joten silloin on varmasti muutto edessä toiselle paikkakunnalle.
Harrastuksiini kuuluu mm. piirtely, käsityöt(kutominen, ristipistot, puolipistot), kirjoittaminen(päiväkirjat, runot, muistelmat, mietinnät), dataaminen ja lemmikkieläimet näin yleensä, niiden kanssa tulee vietettyä paljon aikaa. Musiikkimakuni on aika vaihteleva, löytyy sekä muutama suomalainen bändi ja artisti että ulkomaalaisia bändejä. Musiikin kuuntelu kuuluu jokapäiväiseen elämään.
Olen ollut Etelä-Pohjanmaan jyrsijäyhdistyksen toiminnassa mukana vuodesta 2005, mutta jäseneksi liityin vasta seuraavana eli 2006 vuonna. Suomen Gerbiili yhdistyksen jäsenenä olen täysin tuore tuttavuus, jäsenyyteni alkoi tämän 2009 vuoden tammikuusta. Gerbiilejä meillä on ollut vuodesta 2004 alkaen ja poikasia keväästä 2006.
Kasvatuksesta
Jokainen meiltä lähtevä poikanen on terve, kiltti, paljon käsitelty ja mieluisa lemmikki. En myy sairasta, aggressiivista tai tapaturman kohdannutta eläintä eteen päin. Olen myös velvollinen kertomaan, jos poikanen on sairastanut pienempänä, onko suvussa joitain rasitteita, sopiiko eläin kasvatukseen vai ei ja niin edelleen. Poikueet ja eri yhdistelmät ovat ennalta tarkkaan harkittuja ja valitettavasti kaikki eivät aina toteudukaan tai tapahdu kuten olisi toivonut ja suunnitellut. En käytä kasvatuksessani viallisia tai sairaita yksilöitä. Poikasia ei tehtailla, niitä ei ole tarkoitus tuottaa kasapäin maailmalle ilman mitään tavoitetta. Kasvatan eläimet pääasiassa itselle ja pyrinkin aina pitämään poikueista tarpeen mukaan itselle hyödylliset yksilöt. Tavoitteeni on kasvattaa mieluisia, rotumääritelmän mukaisia ja kauniita lemmikki- ja näyttelygerbiileitä. Tavoitteisiini ei kuulu rahallinen voitto, sillä sitä tästä ei tule koskaan saamaan. Tällä hetkellä en tiedä ketään kasvattajaa, joka ei eläisi gerbiiliensa kanssa edes jonkin verran tappiolla. Rahaa kuluu sitä mukaa, kun sitä tuleekin, niin eläinlääkäri käynteihin, näyttelyihin, kuljetuksiin, ruokintaan, poikas-, aikuis- ja vanhusgerbiilien hoitoon, virikkeisiin, ties mihin. Rahan reikiä löytyy aina tämän harrastuksen parista
Kasvattamani värit:
Lilac (aa pp)
Kuvassa ensimmäinen kasvattini Tumppi
Lilac toimii päävärinä kasvatuksessani ja tarkoitus olisi luoda näille yksivärisiin kuuluville gerbiileille ihan oma linjansa, jossa näkyisi oma käden jälkeni. :) Päädyin päätökseen lilacin kasvattamisesta ensimmäisen naaraani kautta(v. -05), joka valloitti kaikkien sydämet etenkin minun, niin luonteellaan kuin värityksellään. Lilac on aivan hurmaavan(joillekin jopa tyrmäävän) kaunis väri. Tasainen lyijynharmaa turkki, ilman ylimääräisiä valkoisia karvoja(=värivirheitä)ja rusehtavaa väriä, neutraalin väriset kynnet ja kauniit rubiininpunaiset silmät ovat hyvän lilacin rotumääritelmä ja tähän pyrinkin kasvatuksessani. Meille syntyy periaatteessa tällä hetkellä kahdenlaisia lilaceja; tummia ja vaaleita. Tummat vastaavat suurin piirtein rotumääritelmää, niitä tulen käyttämään kasvatuksessa ja niihin pyrin panostamaan. Vaaleat poikaset eivät menesty niinkään ulkomuotoluokissa, mutta lemmikkiluokkaan ja lemmikeiksi ne ovat mitä mahtavimpia. :)
Blue (aa dd)
entinen dilute black
Kuvassa Xuu ja siskot
Bluet rantautuivat minulle vuoden 2009 keväällä. En ollut alunperin suunnitellut kasvattavani myös tätä väriä, vaan alkuperäinen haaveeni oli omistaa edes yksi tai muutama tällainen. :) Tällä hetkellä taidan olla ainoa blue -kasvattaja Suomen maalla(jos olen väärässä, niin määkäiskää ja antakaa kuulua itsestänne. :D) ja tulevaisuudessa tulenkin tekemään yhteistyötä ja hankkimaan uutta verta Ruotsin puolelta. Blue kantani on tällä hetkellä hyvin pieni(peräti yksi uros ja lauma naaraita), joten tällä porukalla ei kovin pitkälle pötkitä. Toivon mukaan tämä kaunis väri säilyisi myös Suomessa. Bluet ovat väriltään tumman tinanharmaita, väri on lähes sininen ihoon saakka, silmät, viikset & kynnet ovat mustat ja usein näiltä palleroisilta löytyy samat värivirheet kuten black -gerbiileiltäkin eli valkoiset merkit tassuista, kaulasta ja leuasta. Gerbiilin väri on ehkä lähimpänä slatea, mutta tästä sen voi erottaa siitä, että bluen väri on hiukan vaaleampi ja huomattavasti sinertävämpi. Pyrin blueiden kohdalla ensisijaisesti tummaan, tasaiseen väriin ja ehkä joskus kaukana tulevaisuudessa pääsemme korjailemaan valkoisia merkkejä pois.
Black (aa)
Kuvassa Pertti Keinonen, kasvattini toisesta poikueesta
Black ei varsinaisesti kuulu kasvatusväreihini, vaikka niitä onkin aina vuodesta toiseen pyörinyt mukana. :D Blackiä tulen tulevaisuudessa käyttämään apuvärinä niin lilaceilla kuin blueillakin. Tämän hetkiset blackit +kuviolliset ovat nk. puhtaita, mutta tulevaisuudessa lähes kaikilta löytyy järjestään dilute geeni, joten meiltä ostetut blackit eivät sovellu black tai mihinkään muuhunkaan kasvatukseen, ainoastaan diluteille. Blackiin en tule sinänsä mitenkään koskemaan, kun en niitä pyri mitenkään jalostamaan, mutta tietyiltä yksilöiltä(joita siis itse käytän) katson plussana värin tummuuden, vähäiset valkoiset merkit ja -karvat, värin tasaisuuden ja black(/tai lilac) -suvun. Dilute geenin leviämisen vuoksi en yhdistä dilute kantajaa lilaceihin ja siksi toivon myös dilute kantajille lemmikkikotia. :)
Mikä on dilute?
Dilute geeni ei ole sairautta aiheuttava tai sairautta resessiivisenä periyttävä geeni, kuten moni poikasten kyselijä usein luulee. Kyseessä on laimennusgeeni, joka vaalentaa gerbiilin väriä. Geeni/mutaatio ei saa levitä tarpeettomasti ympäriinsä, koska silloin kasvattajien rotumääritelmää vastaava kasvatustyö on ollut täysin turhaa ja hukkaan valutettua aikaa. Suomessa ei ole vielä yhtään virallistettua dilute väriä, mutta blueta ollaan kovaa ajamassa läpi virallisiksi tunnustettuihin väreihin/rotumääritelmään. Dilute geenin ehkä kuuluisimmat muunnokset ovat dilute nutmeg ja blue. Kaikilla dilute geeni ei tuota tulosta ja näin saadaan vain haalistuneen värinen yksilö. Blue on dilute muunnos black gerbiileistä ja siksi näiden kahden värin käyttämistä yhdessä kasvatuksessa suositaan. Dilute geenin kantaja(toinen vanhemmista on jokin dilute -värinen, tai dilute -kantaja) on siis täysin terve yksilö, jolla on vain väriä muuttava geeni kehossaan.
Historian havinaa
Tapasin ensimmäiset gerbiilit ollessani 12 -vuotias. Kaverillani oli muutama ja sitten sattui syntymään vahinko poikue. Yksi poikanen pisti erityisesti silmään. Sen nimi oli Vera, väriltään argente collared. Olin hyvin surullinen, kun vanhempani eivät antaneet minun tuoda taloon minkäänlaista "rottaa". Vera jäi ikuisesti mieleeni. Tiesin, että jonain päivänä hankkisin omat gerbiilini ja sitä vanhempani eivät voi estää.
14 -vuotiaana menin työharjoitteluun Seinäjoen Akvaarioliike Koralliin. Viikkko meni uskomattoman nopeasti. Sain luvan tulla lauantaisin hoitamaan eläimiä, jos tahtoisin. Innostuin heti ajatuksesta, että saisin opetella kunnolla hoitamaan mitä erilaisimpia eläimiä. Viikonloput ja jotkut arki-iltapäivät kuluivat marsuja puunatessa, eläimiä käsitellessä, asiakkaita neuvoessa, asiakkaiden eläinten kynsien leikkuussa ynnä muussa. Eläinkaupassa työskentely oli mahtavaa! Pääsin jopa käärme pelostani siellä eroon. :) Eläinten tarkkailu oli mielenkiintoista. Pyrin aina tutkimaan millaisia luonteita kukakin omasi.
Sitten se tapahtui... Eläinkauppaan saapui Kuopiosta iso porukka gerbiilejä. Rakastuin heti kahteen urokseen. Nimesin ne Demoniksi ja Mustaksi Surmaksi. Demoni oli väriltään argente ja Musta Surma black. Argentessa pisti silmään juurikin ne silmät, mitkäs muutkaan. Olen aina pitänyt punasilmäisistä eläimistä ja ensimmäistä kertaa näin punaiset silmät 'kullanvärisellä' eläimellä. Musta gerbiili oli myös aivan mahtava näky. Se oli jotenkin erikoinen. Luonnossa gerbiilit ovat agouti -värisiä, mutta tämä musta.. Se oli jotain aivan uutta! Sysimusta gerbiili mustilla kynsillä ja silmillä. Mahtava näky! Hoidin gerbiilejä monta viikkoa ja kiintymys niihin kun vain kasvoi. Tiesin, että äiti inhoaisi niitä(ja ehkä minua. :'D) lopun elämäänsä ja isä toivoisi tilaisuutta taittaa niiltä niskat nurin. Juttelin sitten äidin kanssa asiasta. Äiti väitti etten osaisi hoitaa niitä ja että kouluarvosanojen olisi noustava tästä hyvästä. Eläinkauppias kertoi tarkoin, miten gerbiilejä tulisi hoitaa ja totesi, että hallitsen niiden hoidon ihan hyvin. Arvosanoja tuli sitten nostettuakin aika reippaasti. Seiskan keskiarvo nousi 8.6 ja voin kertoa, että se todella kannatti. Demoni ja Musta Surma muuttivat meille ja ne nimettiin uudelleen. Näitä vanhoja nimiä käytin lempiniminä. Demonista tuli Tico ja Mustasta Surmasta Tosca.
JATKUU...
