Heippa!

On taas hetki vierähtänyt, etten ole kerennyt paljoakaan kirjoitella tänne. Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua.

Meillä on ollut nyt helmikuun alussa ja lopussa yhteensä kahdet pet näyttelyt Lapualla ja Haapajärvellä. Molemmissa näyttelyissä olin töissä sihteerinä(marsut & kanit) ja Lapualla myöskin järkkärinä. Tosiaan! Sekin on jäänyt sanomatta, että minut valittiin EPJY:n eli Etelä-Pohjanmaan Jyrsijä Yhdistyksen hallitukseen vuodeksi 2010! Olin hieman yllättynyt tästä, että minut tosiaan oli päätetty ottaa porukkaan mukaan, koska omasta mielestäni en olisi ollut välttämättä tarpeeksi hyvä tähän hommaan, mutta toisetpa oli toista mieltä ja päätti toisin. Hyvä niin, olen erittäin mielenkiinnolla tässä mukana, ideoimassa  ja pohtimassa asioita. ;D

Lapuan näyttelyissä meillä meni tosi hyvin! Marsuilla tuomarina toimi Petra ja gerbiileillä Jaana. Molemmat tuomarit ovat/olivat mielestäni todella hyviä. Arvostan erittäin paljon tuomareita, jotka ihan oikeasti perustelevat reilusti mielipiteensä ja antavat kunnolla kritiikkiä ja kommenttia eläimestä ja sen hoidosta. Lisäksi molemmat ihan oikeasti pyörittelevät eläintä hetken, ettei sitä vain rieputeta jotenkin ja heitetä sitten ensireaktion perusteella takaisin laudalle tai koppaan. :D Saavat vähän ne aremmatkin ja alkua jännittävät pikku gerbiilitkin mahdollisuuden tuoda sitä omaa hurmaavaa luonnettaan esille. Samoin marsut rentoutuivat hyvin, kun saivat vähän tutustua tuomariin. :)

Mutta tosiaan, marsut saivat Lapualla pisteitä: Watti 91½ ja Lagus 94 + LKV1 avoimissa uroksissa ja erikoispalkinto. Marsuille tämä erikoispalkinto oli erittäin mieluinen! Pojat saivat pajusillan ja voi, että sen parissa onkin aika kulunut. :) Kovasti sitä ollaan muokkailtu, sen päällä on kiipparoitu ja illalla sinne sujahdetaan nukkumaan vieretysten. Samoin päikkärit on hyvä ottaa tämän puupönikän alla suojassa. Watille tämä oli ihan ensimmäinen näyttely ja sitä jännitti ihan hirveästi ympärillä pyörivät lapset ja niiden mekastus. Poika oli kyllä hyvin reipas ja pääsi alku ujoudestaan miltei heti irti, kun sai tutustua tuomariin. Lopuksi Watti oli niin ihastunut kyseiseen tuomariin, ettei millään olisi tahtonut lähteä takaisin boksiin Laguksen luo. Watilla syttyi taas se 'rakkaus vaihde' päälle, kun tuomari rapsutteli sitä. Poika alkoi heti paijata tuomaria ja putsasi hullun lailla tämän käsiä ja poskea. :) Lagukselle tämä oli ihan perus näyttely, ajatuksin:"No terve taas tyhmät ihmiset. Mä oon kalju, hei tajuuttekste?? Kiljukaa nyt edes vähän! ... No ei sitte.. heippa vaan sullekin tuomari, alas nyt jo kääntelemään, että mä pääsen täältä joskus poiskin." >:D

Haapajärvellä marsut sitten menestyivätkin pistein: Watti 96,5(meidän paras pistemäärä tähän mennessä!!) ja Lagus 96 +KuMa. Tuomarina toimi Juhani ja mielestäni hän on ollut tähän mennessä yksi parhaista marsu tuomareista. Tykästyin eritoten hänen tapaansa käsitellä marsuja. :) Pikku marsut eivätkä nakutkaan pelänneet tai rimpuilleet juuri yhtään, kun Juhanilla oli niin hyvät ja pysyvät otteet marsuista, ettei kenenkään tarvinnut panikoida sen vuoksi. Juhani myös löysi Lagukselta alkavan kakka kanjonin tukoksen, mikä selittääkin sen marsujen kummallisen pistävän hajun, mitä olin miettinyt muutaman päivän. :/ Luulin sen hajun tulevan Watista ja että sen maha nyt vähän protestoi, kun vaihdoin vauva ruuan isompien marsujen altrominiin tässä hiljattain. Onneksi tämäkin selvesi ja Lagus saadaan kotikonstein kuntoon. Itsellä ei olisi tullut pieneen mieleenkään tarkistaa marsulta tuollaista paikkaa. Tietääpä sitten ensi kerralla miten toimia. :)

Sitten taas gerbujen pariin.(huh huh ja tekstiä tulee...) Lapuan näyttelyssä pikku gerbsut menestyivät hienosti! Meikäläisen kasvatti toisessa sukupolvessa elikkä Cotton Eyed Jolie "Julia" sai ROP3 sijan!! :D Ken tietää.. tästä saattaa alkaa meidän pikkuisen taival kohti Grand Pet titteliä. ;) Ainakin yritys on tämän jälkeen kova, heh. Julia sai myös Paras Pet Junior palkinnon, joten Julia on meidän gerbolan ensimmäinen naaras puolinen pimpula, joka on saanut tämän tittelin. :D Hyvin ylpeä olen pikku neitiin, kannatti tosiaan jättää aikoinaan kotiin tämä suloinen pumpulisilmä. <3 Myös Suvin kasvatti Moonwell's Furtive Inquest "Mooni" sai Paras Pet Baby palkinnon ja KuMan. Lisäksi Torttu eli "Tora" nappasi itselleen KuMan. :) Kaikilla muilla gerbuilla meni yllättävän hyvin tuomarin valvovan silmän alla, mutta Moonille sattui pieni kömmähdys. Juuri, kun tuomari oli käsittelemässä pikkupoikaa, jossain lähellä jokin marsu vinkaisi todella kovaan ääneen, jota Mooni reppana sitten säikähti niin lujaa, että sai hetkellisen shokkikohtauksen. Jotkut antaisivat eläimelle tässä kohtaa lapun EVA(=ei voida arvostella), mutta tuomari itse rauhoitti pojan todella nopeasti. Jaana 'piilotti' Moonin kämmentensä väliin, jolloin poika sai pimeässä hetken rauhoittua ja kohtaus meni nopeasti ohi. Moni huolestui katsomossa, kun pieni eläin alkoi shokata, joten todella moni tuli tästä minulle ilmoittamaan välittömästi(olin silloin yläkerrassa töissä, hoitamassa ruokia) ja moni kehui Jaanaa tuomarina tästä, kun antoi tavallaan gerbiilille 'toisen mahdollisuuden' hurmata tuomari. :P Kun sain Moonin takaisin, sillä oli hieman turkki sekaisin, mutta ei sen kummempaa. Poika pääsi suoraan boksiin nukkumaan kämppiksensä viereen, joka rapsutteli sitä tovin. Pakkasin myös boksin avolaukkuun, josko se olisi tuonut hieman näkö- ja kuulosuojaa pojille. :)

Haapajärvellä meitä sitten tuomaroitsi Heli. Gerbiiliporukka oli suhteellisen vaaleaa ja tasaväkistä tällä kertaa. Pelkäsin kovin, että kisasta tulee hirveän tiukkaa ja sitähän se olikin. Tällä kertaa me emme yltäneet ROP sijoille ja se mua jäikin hieman harmittamaan. :( Julialle olisin toivonut seuraavaa ROP enemmän kuin mitään, mutta aina ei voi voittaa. ;) Eikä Julialla vielä mikään kiire ole noiden ROP:ien suhteen, sehän sai yllättävän nuorena tuon ensimmäisensä. Heli on myöskin yksi niistä arvostamistani hyvistä tuomareista. Voitto eli ROP1 meni täysin ansaitusti ja perustellusti päivän parhaalle gerbulle. Se oli kookas, erittäin hyvin hoidettu ja kaikin puolin komea yksilö. Meidän kaikki viisi näyttelyyn ilmoitettua gerbiiliä saivat uskomattoman hyvät arvostelut ja muutama pikku palkintokin lähti mukaan. Mooni sai TS(=tuomarin suosikki) ja Canis Lupus Filia "Fiia" sai LKV1 ja Paras Pet Junior(nyt on siskokset tasoissa junior palkinnoissa;)) palkinnot. Julia palkittiin erikoispalkinnolla, joka tuli turkista. Turkki oli tuomarin kommenttien mukaan hyvin pehmeä ja puhdas. Takku sai myöskin erikoispalkinnon, noh.. en nyt tiedä, sinällään ihan ansaittu palkinto, mutta toisaalta suht nöyryyttävä leima. ;'D Poika oli Päivän Naarasmaisin Uros ja kyllä nyt luit oikein! :D Takku on ollut tähän asti meidän kookkain uroksemme, mutta Xiquan pois meno jätti siihen jälkensä. Poika lakkasi syömästä pariksi päiväksi ja nyt se on hetken aikaa asunut naaraiden kanssa poikasten toivossa, joten surua ja urheilua on piisannut. Tästä siis johtui tämä toivottavasti hetkellinen hoikkuus. :) Tässäpä tosiaan nämä näyttelyihin liittyvät kuulumiset..

Pata tyttönen lähti tosiaan tuossa Tapaninpäivänä joulukuussa astutusreissulle Keski-Suomeen päin ja sai kun saikin uroksen kotona jälkikasvua. Ikävä kyllä poikasia syntyi vain kaksi ja nämäkin pääsivät menehtymään. Jokin aiheutti tytölle kai stressiä ja niimpä tämä oli napsinut poikaset parempiin suihin. Uroksen omistaja Kati kertoi, ettei tiennyt mikä mahtoi olla syynä, mutta poikaset olisivat mitä todennäköisimmin olleet black ja toinen black kuviolla. Pata kuitenkin astutettiin sitten toistamiseen Dwaynellä eli "Väinöllä" ja niin tyttö jäi jälleen kantavaksi. Kati toi sitten Padan tuonne Haapajärven näyttelyihin minua vastaan ja nyt neito on jälleen parin kuukauden ikävöinnin jälkeen taas kotona. :) Padalla oli aikamoinen pömppövatsa eikä se kovin viihdy kädessä, joten saapi olla ihan omissa oloissaan tuolla terrassaan. Näyttäisi pahasti siltä, että siellä on tällä kertaa enemmän kuin se kaksi poikasta tulossa. Toivotaan parasta. Synnytys on laskettuna noin viikon päähän, että hiihtoloman jälkeen voimme toivoa jälleen poikasia väreissä lilac & black + kuviolla. Lilac naaras olisi erittäin toivottua...

Meillä täällä kotosalla Padan poissaollessa muutama astutusmenetelmä meni pahasti mönkään.. Yksi uros sai todella pahasti selkäänsä ja minä sain myös käteeni hampaan jäljet. >:( Naaras ei sitten millään meinannut päästää uroksesta irti ja niskaan jäi ikävä ruhje. Uros onneksi parani pienen ajan sisällä ja voi nyt hyvin. En kyllä enää hetkeen kokeile tuota astutusmenetelmää ellen tunne eläintä ihan täysin läpikotaisin tai sitten omaa nopeampia refleksejä tulevaisuudessa.. Muutama naaras on nyt tosiaan totutuksessa uroksen kanssa, josko ne saataisiin asumaan yhteen ja sitä kautta sitten poikasia(tämä on hiukan se hitaampi vaihtoehto, mutta myös turvallisempi). Yhdelle naaraalle myöskin etsin sopivaa urosta kumppaniksi. Tarkoitus olisi jättää sitten poikasista emolle kämppis jne.

Yksi poikue meille syntyi tässä hiljattain, mutta kaikki kolme poikasta menehtyivät. Yksi päätyi emon suihin, yksi löytyi nähtävästi kuristuneena napanuoraan(napanuora oli purtu oikein poikki, mutta jotenkin se oli päässyt kiertymään kaulan ympäri..) ja kolmannelle sitten kävi niin typerästi, että olin suuttunut monta päivää sen 'mokan' vuoksi... Emo kyllä hoiti poikasta ja kaikki tuntui menevän hyvin, kunnes minä tyhmä annoin emolle lisää nessuja pesän rakennukseen ja poikasen peittelemiseen/lämpöisenä pitoon(yksinäinen poikanen ei saa lämpöä yhtä paljon, kuin että ympärillä olisi muitakin nakkeja kasvamassa). Emo sitten innostui kovinkin tästä 'lämpölinnakkeen' rakennuksesta, jonka huippu sitten kohosi kohoamistaan... Yön aikana tämän huippu oli tökännyt juoma-automaattiin, jonka painettava suutin oli päästänyt vedet pihalle. Aamulla tongin ihan paniikissa emoa ja poikasta ylös märästä ja vetisestä pesästä. Emo oli kastunut ja hieman viluinen. Poikanen yhä hengitti, mutta se oli todella kylmä.

Nostin kaikki märät vällyt pois ja hankin nopeasti uusia lämmikkeitä terraan. Tässä rytäkässä tietysti myöhästyn koulusta ja sain napinat siitäkin, kun päivä oli kerta kaikkiaan jo muutenkin pilalla. Palasin hyvissä ajoin takaisin kotiin, mutta poikanen oli jo menehtynyt. Emo makasi sen vieressä surkeana ja yritti pestä sitä yhä. Jouduin ottamaan poikasen pois ja emo jäi haikeana yksin terraan. Se ei oikein tiennyt, että kuinka päin se olisi ollut. Se ramppasi pesän väliä jatkuvasti ja kaiveli sieltä täältä ja haisteli ympäristöään. Naaras asuu nyt väliverkolla urokseen ettei tarvitse olla yksin ja että saa kerättyä hieman voimia seuraavaa mahdollista astutusta varten ja kämppiksettömän uroksen ei tarvitse olla yksin. Saavatpahan kaikessa rauhassa tottua ajan kanssa toisiinsa. Naaras on nyt kaikin puolin muuten kunnossa, lämpimässä pito auttoi hyvin tuohon vilustumiseen. :)

Huh huh.. mitäs tässä nyt vielä.. Aivan! Liittyyhän näihin lähi kuukausiin myös yksi hyväkin asia, tai sinällään huono, mikä kuitenkin päättyi hyvin. Meille saapui kaksi rescue gerbiiliä tässä kuukausi takaperin. Pojat olivat todella huonossa kunnossa saavuttuaan minulle sinä koleana päivänä, jolloin pakkasta oli liki 30 astetta. Istuin siskoni kanssa juna-asemalla odottamassa, että Etelä-Suomesta saapuisi juna, jossa matkustaisi kaksi gerbiiliä. Nämä kaksi gerbiiliä "Tollo" ja "Jörö" olivat väreiltään lilac ja black. Molemmat olivat hieman pieniä ja niistä näki, että niiden syömä ruoka ei ole ollut kummoista. Pojilla oli tullessaan hyvin vähän purua eikä yhtään lämmikkeitä mukana.. Molemmat palelivat hirveästi ja siskoni syöksyi hakemaan ensi hätiin juna-aseman vessasta wc- paperia lämmikkeeksi. Pojat saivat onneksi matkustaa lämpöisessä autossa meille kotiin.

Kotona aloin sitten tsekkailla boksia ja käydä gerbuja läpi. Huomasin heti, että voi jee.. Boksissa olleet pahvit olivat läpimärkiä! Mitä ihmettä oikein oli tapahtunut? Märkää pahvia?! En jäänyt sen kummemmin esittämään Sherlockia, vaan laitoin uuden terran valmiiksi ja siirsin 'alilämpöiset' ja kosteahko turkkiset pojat sinne. Tämä lilac uros "Tollo" vaikutti yhdessä välissä hyvin heikolta. Ollessaan tunnin meillä, sen vointi alkoi mennä huonoon suuntaan. Pojan jalat olivat todella kylmät ja silmät olivat puoliksi kiinni jatkuvasti. Turkki oli likainen ja pörhöllään. Eläin näytti hyvin sairaalloiselta. Black uros "Jörö" vaikutti olevan ihan ok ja se nukkui koko illan. Lilac vaan valvoi ja nökötti eri nurkassa kuin kaverinsa. Otin pojan terrasta ylös, eikä sitä sen puoleen huvittanut enää oikein karkuunkaan juosta. Sain vain nostaa sen sieltä. Istuuduin sohvalle ja laitoin pojan selälleen lämpöisen huovan päälle syliini. Se hieman räpytteli silmiään, mutta makasi yhä selällään. Todella tokkurainen gerbiili kaiken kaikkiaan.

En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, joten ainoa mitä keksin oli hieroa gerbiilin elottomia takajalkoja, jotka vain tönköttivät ylös päin, kun se selällään siinä makasi. Hieroin jalkoja varovaisesti ja juttelin sille rauhallisesti. Kyllä siinä oli pienoinen herkkä hetki, kun gerbiili katsoo minua silmästä silmään ja nähtävästi teki kuolemaa. Mielessäni pyöri koko ajan kysymys:"Miksi ja miten joku ihminen voi tehdä jotain tällaista näin pienelle ja täysin viattomalle eläimelle? Olla kerta kaikkiaan niin piittaamaton! Toinen on kaikesta huolimatta elävä ja tunteva olento!" Siinä itkuisena totesinkin tälle "Tollo" gerbiilille, että:"Uskallatkin helkkari kuolla! Mulle tulee kerta kaikkiaan siitä niin vittumainen ja surullinen olo, että et tiedäkään mitä mä sen jälkeen teen." Jossain välissä iltaa minä sitten nukahdin istualleni gerbiili syliin. 

Heräsin säpsähtäen samaiselta sohvalta joskus varttia vaille yhdentoista aikaan illalla. Olin herännyt jonkin naputtavan äänen vuoksi, joka tuli ihan läheltä. Ensimmäinen reaktio oli, että voi eikä! Nukahdin se gerbiili syliin! Sitten huomasin, että tämä gerbiili oli mystisesti kadonnut ja jättänyt jälkeensä minulle muutaman papanan muistoksi. Sitten kuului jälleen tiukka naputus ja huomasin, että gerbiili seisoi samalla sohvalla vastakkaisella käsinojalla häjyn näköisenä! Se oli elossa.. Olin niin varma, että se nukkuisi pois, mutta siinä se vain seisoi ja naputteli. O_o Totesin siinä vaan sitten, että:"Tervetuloa taas elävien kirjoihin ja samalla asumaan meille. Tuollainen tollo papanamaisteri saa hyvinkin jäädä meille opettelemaan käytöstapoja."

Muutaman päivän päästä uskalsin pestä pahalle haisevan gerbiilin ja en ollut uskoa silmiäni, kun näin millainen komea herrasmies sieltä pissan ym sotkun alta paljastuikaan! Olin kuvitellut pojan turkin olevan rusehtava, mikä yleensä on lilaceilla ongelmana, mutta ei. Kaikki se ruskea olikin ollut pissaa ja gerbiili oli enemmänkin vaaleahko kuin rusehtava. Väri ei ollut kasvatuksellisessa mielessä hääppöinen ja tyyppi oli karvanajolla muutenkin, joten väri näytti epätasaiselta. Rintakehästä myöskin paljastui hauskahko valkoinen värivirhe läntti. Tollo parantui koitoksestaan ja se alkoi vauhdilla kasvaa ja lisätä painoaan toisella ruokavaliolla. Jörö jäi piskuiseksi pikku black gerbiiliksi ja se oireili hieman, mikä meni ohitse vitamiinikuurilla. Tollon iäksi selvisi, että se on vähän päälle 2 -vuotias uros ja lähtöisin samalta Katilta, jolle olin vienyt Padan astutettavaksi. Jörö taas oli 1 -vuotias gerbiili, joka oli hankittu joltain epäviralliselta kasvattajalta Helsingin suunnalta. Näillä näkymin Tollo tosiaan jää asumaan meille(aika näyttää kannattaako omia poikasia tehdä)nuorten ja kasvavien urosten esikuvaksi ja Jörö muuttaa kaverini luokse nuorten gerbiilien laumaan. :)