Tumppi oli ihan ensimmäinen kasvattini, C -poikueen isä, todella komea lilac uros, jolla oli mitä mahtavin luonne ♥
4,5 -vuotias vanhus eli täysin terveen elämän, nukkui pois omassa nessupaperi pesässään.
Harmi ettei kerennyt nähdä tulevia lapsenlapsiaan, sillä tämä herra rakasti pikku gerbiileitä yli kaiken ja on toiminut monella meidän uroksista otto isänä.

Saa nähdä kuka meillä nyt tästä etiä päin toimii 5-6vkoisten uros poikasten elämään opastajana, kun tämä hellyyttävä isähahmo on poissa.
Tiedän justiin, että kun seuraavat poikasten hakijat tulevat, niin ensimmäinen kysymys on, että kenen nuo kaikki pet ruusukkeet mahtavat olla?
Siinä kohtaa en tiedä mikä on reaktioni.. Pystynkö sanomaan neutraalina, että ne kuuluvat maailman kilteimmälle, rauhallisimmalle ja suloisimmalle gerbiilille mitä maa päällään kantoi? Ei, en pysty. Itkuhan siinä taas tulisi..
Vaikka toisaalta pitäisi olla todella iloinen, että vanhus eli pitkän ja hyvän elämän ja oli täysin terve loppuun asti, niin nyt en kerta kaikkiaan pysty ajattelemaan oikein mitään hyvää tämän surun keskellä. Todella suuren kolon jätit sydämeen rakas