Oon turhaan odottanut tuulta lempeää..

No joo, onhan tämä toukokuu kyllä ollut ihan kiitettävän lämpöinen, ettei sen puoleen, mutta alkukuusta vähän jännitti, että meinaako tuo aurinko paistaa tänne ollenkaan. :D Huhtikuu tosiaan tuli ja meni, pääsi vilahtamaan ohitse. Huhtikuu oli koulun puolesta aika rankka, kun ensimmäisen vuoden loppukiri aloitettiin. Huhtikuussa ei tullut paljoakaan tehtyä tai oltua missään, kun joka ikinen ilta meni tietokoneen ja kirjan ääressä. Voi niitä päänsärkyjä, huh, onneksi ne ovat nyt ohitse ja kahvi auttoi pysymään hereillä aamusta yö myöhään. Tajusin vasta tänään helatorstaina(kun ei tarvinnut mennä kouluun) että ei herranen, multahan loppui nyt koulu. Ensi viikolla toki on kolme koetta, mutta istumiset ensimmäiseltä vuodelta on nyt istuttu ja luennot ohitse! Jee! Tämä koko päivä onkin sitten istuttu kotona eläinten kanssa. Mulla on ollut ihan hirveän pahamieli sen takia, että en ole kerennyt kuukauteen seurustella jokaisen eläimen kanssa yhtä paljon kuin normaalisti. Onneksi koulu ei aina ole näin rankkaa ja aikaa vievää. :)

Tosiaan lauantaina meillä olis pet näyttelytkin Lapuan nuorisoseuralla. Aloitin jo tänään kovan trimmaus ja puunaus urakan. Mulla on yleensä tapana teho puunata näyttelyitä edeltävinä iltoina myös semmoiset eläimet, jotka eivät enää syystä tai toisesta käy näyttelyissä. Näitä eläimiä en tosin tuunaa viimeistä pikku asiaa myöten, mutta perusasiat katon aina kuntoon. Laskin, että ei hyvää päivää.. 3 marsua, joilla edessä 4 kynttä ja takana 3kpl. 16 gerbiiliä, joilla jokaisella edessä 4 potentiaalista leikattavaa kynttä ja takaa löytyy 5 koukkua. Se tekee siis kaiketi 21 + 144 = 165kpl kynsiä! :/ Tähän saa varata kyllä monen monta tuntia ja tuohon päälle vielä marsujen pesut ja rasvaukset sekä gerbiilien turkkien hoito.

Poikaset muuten ovat muuttaneet jo uusiin koteihinsa ja kaikilla tuntuu menevän hyvin. :) Poikueen pienin uros oli ottanut aika kasvupyrähdyksen ja paino oli noussut ensimmäisen viikon aikana uudessa kodissa 18g -> 33g! Mahtavaa! Mustat tytöt päätyivät yhteiseen kotiin, kuten olin toivonutkin. Molemmat ovat olleet terveitä ja pirteitä. Pikkuinenkin on alkanut syömään paremmin, kun lauma on ollut pienempi ja ruokakipolle ei ole tarvinnut rynnätä kauhealla kiireellä. Vaalea lilac poika päätyi loppu viimein myös kokeneeseen lemmikkikotiin. Myin sille kaveriksi meidän Bondin. Tiesin, että tämä päivä tulisi joskus vastaan, että joutuisin luopumaan Bondista.. Se kerkesi asua meillä yli vuoden, mutta se ei oikein koskaan sointunut porukkaan mukaan. Se ei onnistunut saamaan meillä yhtäkään elinkelpoista poikasta, vaikka se olikin useammalla naaraalla. Sitä oli myös hirveän vaikea saada uros laumaan tai ylipäätään uroksen kaveriksi, koska se on hirveän isotteleva luonne ja otti aina turpaansa toisilta uroksilta. Bond oli myös hirveän stressaava tyyppi. Käsittely, automatkat tai näyttelyissä käynti ei ollut sille mikään ongelma, mutta kotosalla oli hyvin hankalaa..

Bond säpsähteli aina mitä ihmeellisimpiä asioita; valonkatkaisijasta kuuluva ääni oli ihan hirveä, sälekaihtimien ääni pelotti sitä, eräs pörräävä pöytälamppu sai sen aivan tolaltaan ja jos joku naaras synnytti tai tunsi polttoja samassa kämpässä, missä Bondin terra oli, niin herra stressasi synnytystä enemmän kuin itse odottava emo! Tiesin, että tästä ei tulisi kesää sitten millään. Bondin olisi pakko päästä rauhallisempaan kotiin, jossa kuitenkin olisi sopivasti elämää(ettei se tulisi araksi), mutta synnyttävät naaraat olisivat mennyttä elämää jne. En olisi voinut kuvitellakaan Bondille parempaa kotia. Se pääsi juuri sellaiseen kotiin, mitä olin kaavaillut. Bond otti nuoren uroksen ilomielin vastaan, ei tarvittu järjestää edes totutusta. Bondilla ja Heavenilla menee kuulemma todella hyvin uudessa kodissa. Bond oli ensimmäiset viikot uudessa kodissa arka ja säpsähteli, mutta nyt siitä on muuttunut todella rauhallinen tapaus, joka viihtyy sylissä ja toisen uroksen kanssa olo ei ole tuottanut mitään ongelmia. 

Poikueen lilac tyttönen ”Dere” jäikin sitten meille kotiin emon kaveriksi ja hyvin on alkanut sekin kerätä massaa. Pian olisi ensimmäiset pet ja viralliset näyttelytkin edessä. Huvittavinta neidissä taitaa olla se, että flikka ei ole yhtään tullut emoonsa! Dere on ulkonäöltään(ensinäkin väri, pään malli, tyyppi) ja varmasti luonteeltaankin(poikkeaa todella paljon Pata emosta) enemmän edesmenneen isäpappansa näköinen ja oloinen. Ei mua sinällään edes itkettänyt(vaikka alussa ajattelin, että itken varmasti itseni uneen), kun D –poikueen lapset ja Bond lähtivät uusiin koteihin. Olin suorastaan helpottunut. Kaikki pääsivät niin hyviin koteihin, etten tosiaan olisi parempia voinut toivoa! Kiitokset teille vielä! <3

Uusia poikueita on tosiaan kaavailtu monia ja lähden niitä tässä kevät - syksy akselilla toteuttelemaan. Yksi naaras lähtee meiltä astutukseen toukokuun lopulla ja yksi uroksista lähtee kyläilemään poikasten toivossa kahdelle kasvattajalle. Mitä nyt laskeskelin, niin seitsemän yhdistelmää pitäisi saada toteutumaan ennen lokakuuta. Tämä julmettu määrä johtuu juurikin siitä, että nuorilla naarailla tulee ensimmäinen ikävuosi pian täyteen(ensimmäinen poikue täytyy teettää 5-12kk iässä) ja osalla taas viedään viimeisiä, että tulee pian kaksi vuotta täyteen, jolloin meillä naaraat siirtyvät ”eläkkeelle” poikasteluista. Siinä kohtaa nämä mummaraiset hoitavat vain isoäidin virkaa laumoissa. 

Huhtikuusta piti sanomani vielä sen verran, että 24.pv oli Helsingissä PetExpo. En viime vuonna päässyt paikalle ja tänä vuonna piti päästä, mutta kuinkas kävikään.. Työt onnistui lankeamaan juurikin sille samaiselle viikonlopulle ja siirto ei onnistunut. Heli ja Petra kuitenkin lähtivät matkaan ja toivat sieltä mulle mukanaan kaksi aivan julmetun ihanaa eläintä! Kiitokset vielä kaikille, jotka näkivät vaivaa tähän, että mut saatiin tyytyväiseksi! Eli kiitokset Tialle, Riinalle, Helille ja Petralle.<3 Yritän kehitellä Unnalle ja Nallelle mahdollisimman pian omat profiilit kotisivuille ja nyt kesän alussa pitäisi ilmestyä kaikkien muidenkin esittelyt. Btw Unna on ihka ensimmäinen CC -lilacini, kaunis pikku gerbiili ja Nalle on reilu pari vuotias solidgoldenagouti/white nakumarsu, joka saapui meille viettelemään eläkepäiviään.