Heips!

Nyt on kyllä pakko hehkuttaa! Voi, että miten mahtavat näyttelyt! Ruotsalaiset tuomarit Maria ja Helen olivat aivan mahtavia tyyppejä! Tämä reissu kyllä kannatti ehdottomasti tehdä, sillä gerbiileilläkään ei mennyt hassummin. :) Itse asiassa muutama pääsi minut yllättämäänkin ja pahasti. Blue naaraani Oprah sai aivan uskomattoman hyvän arvostelun ei-standardit värit luokassa, black naaras Tornado nappasi PYNin(=paras yksivärinen naaras), saimme kolmelle eläimelle L1 -palkinnot(= Laatu 1 -> eläin kelpaa kasvatukseen), kahdelle urokselle tuli palkintokortit ja lilac pied Hertta nappasi PKNin!(=paras kuviollinen naaras) Taso oli erittäin kova ja olin pyörtyä, kun kuulin, että tytöt nappasivat virallisesta tuon PYN ja PKN -palkinnot. Neidit ovat ennenkin saaneet nämä kyseiset palkinnot, mutta silloin taso oli ihan jotain muuta ja ajattelin silloin, että voitto oli ihan tuurista tai tuomarista kiinni. Nyt voin olla varma, että nämä voitot ovat todella hyvinkin ansaittuja. :D Kaikkein paras juttu oli tuo, että kaksi urostani(Tora & Peedro) ja yksi naaras(Hertta!) saivat  L1 -maininnat. Tuota olen ihan oikeasti odottanut kuin kuuta nousevaa, etenkin Toran kohdalla. Hertasta uskoin, että se ei tulisi kyseistä mainintaa/titteliä edes koskaan saavuttamaan, sillä en uskonut sen olevan niinkään hyvä kasvatuskäyttöön, mutta toisin kävi.

Pet luokkaan ilmoitettu Julia ei pärjännyt juuri mitenkään. Suorastaan kauhistuin kun näin sitä kannettavan pet pöydälle. Turkki oli niin kerta kaikkiaan rasvainen ja pystyssä kuin jollain punkkarilla, että tiesin siltä seisomalta, että eipä typyllä ole mtn saumoja tänään pet puolella. Totta kai tuomari virallisella puolella oli joutunut käpälöimään turkin useaan otteeseen, jotta niskasta löydettiin se olemattoman pieni valkoinen täplä ja eläin sai semmoisen arvostelun mikä sille kuuluikin, mutta en uskonut, että se tulisi noin stressaantuneena ja turkki sekaisin takaisin. :D Noh, eipä voi mtn, parempi näin, että viralliselta puolelta tuli paree kuin että olisi ollut toisin päin. Julia hieman näppäsi tuomaria(ei purrut). Se oli kerta kaikkiaan hyvin uupunut päivästä ja sitä pelotti kaikki meteli. Etenkin lapset saavat sen pelkäämään, kun ne kiljuvat ja vilahtelevat liian nopeasti ohi. Meillä ei niin eläimillä ole mahdollisuutta tottua pieniin lapsiin, kun eipä niitä juuri ole itsellä eikä tutuillakaan. heh. Sinällään harmi sitten, että eläimet ahdistuvat sitten näyttelypaikoilla tästä. :( Onneksi sentään eläimet voivat kaikin puolin hyvin, ettei kukaan nyt mitään hirveitä pultteja tästä reissusta vetänyt. :D Julia ja Hertta olivat selvästi eniten väsyneitä koko porukasta. Molemmat nukkuivat automatkat ja näyttelyä jälkeiset kaksi päivää meni myöskin ihan maatessa. 

Tosiaan, tuomareista vielä sen verran sanon, että Helen oli erittäin ihana, humoristinen, vanhempi rouvas henkilö, joka tilaisuuden loputtua kiitteli ja halasi mua ja Suvia oikein kunnolla! Tuomarina hän oli erittäin reilu ja tasapuolinen ja ihmisenä hyvin miellyttävä. Pakko sanoa, että oikein ikävä jäi. Harvemmin sitä tutustuu tai juttelee tuomarin kanssa niinkään paljoa, mitä nyt lauantai päivänä. Juttelimme pitkät pätkät eläimien tasosta, arvioinneista, rotumääritelmistä, värimuunnoksista, kasvatuksesta, linjauksesta ym. Juttua riitti kyllä hyvin paljon ja oli aivan uskomattoman hauskaa yrittää selittää ruotsiksi ja englanniksi kaikkea mitä mieleen juolahti. :D Tuomarit tosiaan puhuivat äidinkielenään ruotsia, mutta molemmat hallitsivat ihan hyvin englannin kielenkin, jota käytettiin pääasiassa arviointi tilanteessa.

Ehdin siinä pari sanaa vaihtamaan Mariankin kanssa, joka tosiaan kasvattaa blueta Ruotsissa. Sain käyntikortin ja lämpimän kutsun tulla visiitille Ruotsiin esim. ensi kesänä. :) Tämä kutsu saattaa kyllä tulla täytettyäkin, sillä Maria oli hyvin yhteistyöhaluinen ja kertoi, että kesäksi on tulossa useita blue, dilute nutmeg ja diluutti -kantaja poikueita! Itsellä kesä näyttää hyvin samalta poikasten kohdalla, joten tässä saattaa tulla poikasten vaihtokauppa eteen ja sijoitusmahdollisuuskin kuulemma on mahdollinen. Odotan innolla Marian seuraavaa mailia. Yhdessä välissä kävi jo mielessä luovuttaa blue kasvatuksen parissa, kun poikueet epäonnistuivat jatkuvasti ja koko ajan oli yhtä ylämäkeä niiden kanssa. Nyt tämän uuden tuttavan kautta on auennut eteen hyvinkin paljon uusia ovia. On ihana tietää, että joku tuolla meren takana odottaa, kannustaa ja auttaa tässä asiassa ja on aidosti kiinnostunut. :D Meillä on kyllä keskenämme vielä paljon juteltavaa blue gerbiileistä ja niiden tulevaisuudesta. Ainakin tällä hetkellä se näyttää hieman valoisammalta, kun onnistuimme löytämään toisemme. :)

Sunnuntai koitti hyvin pian lauantain jälkeen(lähdin Littoisia kohti pe aamu neljältä ja saavuin takaisin la yö yhdeltä Lapualle)  ja silloin meillä olikin Epjyn hallituksen kokous Ylihärmän suunnalla. :) Nappasin tuosta matkalta Heidin kyytiin ja vaihdoimme pitkästä aikaa kuulumisia. Ovella meitä vastassa oli taas kolme energistä aussia ja Leena. :) Nyyttäri meiningillä ja koko porukan vahvuudella kokoustimme liki kolme tuntia. Oli helpottavaa saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä kukin alkaa tehdä ennen seuraavaa näyttelyä. Sain vastuun tehdä Epjylle uuden yhdistys mainoksen! Lisäksi meidän tulisi suunnitella Epjyn järjestämää bussimatkaa Nivalan näyttelyyn toukokuussa. Minä ja Heidi sitten soittelemme kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin bussikuskin läpitte tämän muutaman viikon aikana. :D

Viikonloppu tosiaan meni aika kiireisissä merkeissä ja voitte kuvitella miten väsynyt olen ollut. Pitäisi lukea kovaa torstain ruotsin kokeeseen ja poikasten vointia pitäisi nyt seurata erityisen tarkasti naksutaudilta. Punnitsin tänään ensimmäistä kertaa kekkulat läpi ja painot näyttäisivät tältä: black 12g, black 5g, lilac 13g, black pied 8g & vaalea 12g. Lisäksi pienimmäinen oli saanut kehitettyä itselleen jo naksutaudin, kuten osasin arvatakin.

Poikaset ovat tosiaan 17vrk ikäisiä ja painoissa on todella huima ero. Voin vain rukoilla, että pienimmäinen jää eloon. Yritän hoitaa sitä parhaani mukaan, jotta kuolemalta vältyttäisiin. Puhdistin poikasen nenää(hengitys naksuu, eläimellä on nenässä kuivunutta räkää) ja annoin sille kurkkua. Poikanen ei aluksi ymmärtänyt kurkun merkitystä, mutta hetken päästä se alkoi ahmia tätä nassuun. Laitan tästä lähin päivittäin terraarioon kurkun paloja ja salaatin lehtiä, jotta poikaset saisivat lisä nestettä. Emo vieroittaa niitä jo maidosta ja kohta niiden tulisikin oppia kuivaruualle. Kurkku on onneksi hyvin pehmeää, jotta poikaset saavat sitä helposti maisteltu ja imettyä. Toivotaan, että kaikki kääntyy parhain päin.

Lilac naaras on kasvattanut aika ikävän ison valkoisen kaulurin(värivirhe), mutta siitä huolimatta neiti jää meille kotiin. :P Vaalea poikanen saattaa nyt viimein ja vihdoin ollakin vaalea lilac. Dovea se ei muistuta enää juuri yhtään. Karva on todella hailakka, mutta siitä puuttuu dovelle ominainen vaaleus ja tummempi 'tippi' karvan päästä. Black naaraalla on jo toinen silmä auki ja black pied uroksella molemmat. :) Huomenna pitäisi aueta muillekin kekkuloille silmät. Kovasti siellä jo ryömitään ympäri terraa ja emo ei enää ole niin ankara, että pakottaisi ne heti takaisin pesään. Se tarkkailee lähettyviltä ja jos poikanen näyttää menevän liian kauas, se hakee sen takaisin tai jos poikanen alkaa itkemään, on emo heti salamana paikalla. Pata on osoittautunut kyllä todella hienoksi emoksi! Ansaitsee kyllä kehaisut.

Poikaset tosiaan ovat kaikki enemmän tai vähemmän värivirheellisiä, joten viralliseen luokkaan näistä tuskin on koskaan kisaamaan, mutta eipä tuosta yhdistelmästä mitään huippuja odotettukaan. Mulle riitti se, että tulee enemmän kuin yksi poikanen ja että saan sen lilac naaraani sieltä emolle kaveriksi. :) Tuo pienin black poikanen saattaa muuten sittenkin olla tyttö eikä poika. Tarkistin tänään sukupuolet jo ties monettako kertaa ja tällä kertaa näytti siltä, että "poika" oli kasvattanut nisärivit molemmille puolille vatsaa ja alapää oli hieman muuttunut toisenlaiseksi. :P Poikasista tosiaan on useampia varauksia, mutta juuri tämän takia en lupaile vielä kovin paljon etukäteen kellekään mtn, sillä näinkin helposti ja pian saattavat alustavat tiedot muuttua toisiksi. :D Poikaset ovat luovutuksessa huhtikuun puolessa välin... Kyllä tämä aika vain menee nopeasti. Tässä kuussa meille on tapahtunut hyvin paljon kaikkea hyvää, josta olen ollut tyytyväinen ja onnellinen, mutta jotain ikävääkin on sattunut.

Sain tänä aamuna tekstiviestin puhelimeeni, että meidän Padan puoliso eli näiden meidän pikkuisten poikasten isä oli nukkunut viime yön aikana pois. :'( Väinö oli hyvin komea uros ja siksi sen valitsinkin aikoinaan useiden muiden urosten joukosta jatkamaan meille sukuaan. Ehdin tavata Väinön vain kerran, mutta se vaikutti hyvin kultaiselta persoonalta. Tyypiltään ja päänmalliltaan erittäin komea uros, jolla oli hieno sametin pehmeä lilac -värinen turkki ja todella kiltti luonne. Rauhallisuus paistoi sen lempeistä rubiinin punaisista silmistä ja se ei yhtään vieroksunut tai pyrkinyt hirveällä kiiruulla pois kädestä, vaikka olin sille silloin ihan vento vieras ihminen uusine hajuineen. Tulee kyllä ikävä tätä herrasmiestä. Toivottavasti näistä poikasista edes jotkut perivät jotain komealta isältään. :') Harmi vain, että Väinö ei kerennyt edes nähdä tai tutustua ainoisiin jälkeläisiinsä. Väinön black pied poika muuttaa varmaankin asumaan Väinön veljen eli poikasten sedän kanssa samaan terraarioon. Onneksi tosiaan Väinöltä jäi poikasia ja ne ovat kaikki elossa.

On kyllä ilo antaa yksi poikasista Katille, sillä astutus todellakin onnistui enkä osaisi tarpeeksi kiittää tästä. Katilla on paljon kokemusta gerbiileistä, poikasella on ennestään sukulaisia uudessa tulevassa kodissa, gerbiili ei mene ihan vento vieraalle, saan varmasti kuulla kuulumisia ja tiedän, että koti on varmasti hyvä. :) Eläin saa juuri oikein hoidon ja oikean kokoisen terraarion ja saa viettää laumaelämää, kuten sen kuuluukin. :)